Tasomaisista osista lähetä .dxf – se on alan standardi 2D-leikkauksessa. 3D-osille ja liitoksille paras on .step. Otamme vastaan myös .dwg-, .ai-, .f3d-, .3mf- ja .stl-tiedostoja – ja jos sinulla on vain luonnos tai valokuva, sekin käy: teemme CNC-valmiit CAD-tiedostot osana työtä.

Kolme sääntöä, joilla vältetään 90 % tiedosto-ongelmista:

• Vie tiedosto millimetreinä mittakaavassa 1:1.
• Varmista, että jokainen muoto on suljettu ääriviiva – ei rakoja eikä päällekkäisiä viivoja. Kone leikkaa vektoripolkuja pitkin, eikä katkonaisesta ääriviivasta voi tehdä työstörataa.
• Muunna tekstit käyriksi ennen vientiä, muuten fontti korvautuu meidän päässämme toisella.

Lähetä osat erillisinä muotoina, älä valmiiksi levylle aseteltuina – nestausohjelmamme sijoittelee ne levylle tiiviimmin kuin käsin asettelemalla, mikä pienentää suoraan materiaalikustannuksiasi. Jos syysuunnalla on merkitystä näkyvässä osassa, merkitse se.

Jyrsinterä on pyöreä, halkaisijaltaan tyypillisesti 4–8 mm. Tästä seuraa yksi tärkeä asia: sisänurkka ei voi koskaan olla täysin terävä. 6 mm:n terä jättää jokaiseen sisänurkkaan 3 mm:n säteen. Ulkonurkista tulee teräviä – niissä ei ole ongelmaa.

Useimmissa osissa pieni sisäsäde on huomaamaton eikä sillä ole merkitystä. Ongelma siitä tulee yhdessä tapauksessa: liitoksissa. Jos suorakulmaisen tapin pitää liukua suorakulmaiseen loveen, loven pyöristetyt nurkat estävät sen – tappi jää säteiden varaan eikä asetu pohjaan asti.

Ratkaisu on dogbone: pieni pyöreä ylileikkaus loven jokaisessa sisänurkassa. Terä työstää hieman nurkan ohi ja tekee tilaa vastakappaleen terävälle nurkalle. Muunnelma nimeltä T-bone sijoittaa ylileikkauksen yhden sivun jatkeeksi – hyödyllinen silloin, kun näkyvä dogbone näyttäisi huonolta.

Dogbone-kevennyksiä ei tarvitse piirtää itse. Kerro vain, mitkä lovet ovat liitoksia, niin lisäämme kevennykset sinne, missä niitä tarvitaan. Jos kuitenkin mallinnat ne itse (monet parametristen huonekalujen suunnittelijat tekevät niin), mitoita ylileikkauksen säde terän mukaan – jyrsimme useimmat liitokset 6 mm:n terällä.

Juuri jyrsitty reuna vanerissa tai MDF-levyssä on tarkka ja suorakulmainen – kosketettaessa aidosti terävä. Rakenneosissa ja piiloon jäävissä osissa juuri sitä halutaan: mahdollisimman suuri liimapinta ja tarkka sovite.

Osissa, joihin kosketaan – pöytälevyissä, hyllyjen etureunoissa, lastenhuonekaluissa, kahvoissa, tarjottimissa – särmät kannattaa yleensä pyöristää. Se on lisätyö, ja profiilin voi valita:

• Pieni viiste (esim. 1–2 mm, 45°) – hillitty ja moderni, poistaa vain terävyyden.
• Pyöristys R3 – suosituin valinta: pehmeä, kädelle miellyttävä säde, jonka ansiosta reuna myös kestää käyttöä lohkeilematta selvästi paremmin.
• Suuremmat säteet (R6:sta ylöspäin) tai erikoisprofiilit – pehmeämpi, huonekalumaisempi tuntuma.

Kerro, mitkä särmät pyöristetään (usein vain ulkoääriviivan yläpinnan puoleinen särmä) – jos kaikki pyöristetään, myös liitosurat, sovitteet menevät pilalle. Jos et ole varma, kuvaile, miten osaa käytetään, niin ehdotamme profiilia.

Vaneri on kerroksellinen materiaali, ja pintaviilu voi lohkeilla hieman leikkausreunaa pitkin – pieniä, millimetrin murto-osan syvyisiä lohkeamia. Se, kuinka paljon tätä voi hyväksyä, riippuu täysin osan käyttötarkoituksesta, joten tarjoamme kolme tasoa:

Oikean tason valinta vaikuttaa budjettiin: on rahan haaskausta maksaa hiotuista reunoista osissa, jotka jäävät kaapin rungon sisään, ja vakioleikkaus kirkaslakatun pöytälevyn reunassa on pettymys. Kerro, mitkä osat jäävät näkyviin, niin yhdistämme eri tasoja samassa projektissa.

”18 mm:n” koivuvanerilevy on todellisuudessa noin 17,5–18,2 mm paksu merkistä ja erästä riippuen. Useimmissa osissa sillä ei ole merkitystä. Puristussovitteisissa liitoksissa ja uraliitoksin koottavissa rakenteissa se on ratkaisevaa – tasan 18 mm:n levyiseksi piirretty ura voi jäädä väljäksi tai mahdottoman tiukaksi.

Ratkaisu on yksinkertainen: merkitse, mitkä urat mitoitetaan materiaalin mukaan, niin sovitamme ne ennen leikkausta kyseisen levyn mitattuun paksuuteen. Nyrkkisääntö: todellisen paksuuden levyinen ura antaa tiukan, vasaralla lyötävän sovitteen; liukusovitetta varten lisää 0,1–0,3 mm (ja muista, että myös maali tai lakka lisää paksuutta).

Materiaali on usein CNC-työn suurin kuluerä, ja se ostetaan levyittäin. Kun tunnet vakiokoot, voit suunnitella osat niin, että ne saa nestattua tehokkaasti:

1250 × 2500 mm (yleisin), 1525 × 3050 mm, 1525 × 1525 mm

2800 × 2070 mm, also 2440 × 1220 mm and 1220 × 3050 mm

2800 × 2070 mm

2500 × 1250 mm

4200 × 1300 mm

Kolme käytännön johtopäätöstä:

Kymmenen samanlaista osaa saa nestattua paljon tehokkaammin kuin yhden, joten jos teet prototyyppiä tuotteesta, jota on tarkoitus valmistaa myöhemmin sarjana, pyydä molemmat hinnat samalla kertaa.